lauantai 21. joulukuuta 2013

Agilityä!

Kyllä se näköjään kannatti aloittaa tuo agilityssä kisaaminen Jamin kanssa!



16.11 oli Riemukin seurailemassa kisoja.
Marraskuun kisoissa 16.11 eka nolla! Ekalla radalla vika aita väärältä puolelta, toiselle radalle en kerinny käydä tutustumas ja se mentiinkin sit vähän summan mutikas ja 10 tuli. Vikalta radalta sitten nolla!

Joulukuun kisoissa 7pvä toinen LUVA kera 1. sijan!  Eka rata oli jotain uskomattoman idioottia sähläystä, päässä pyöri jotain ihan muuta kuin agility!  Mut ei se mitään, virheistä oppii ja toinen rata toi hyvän mielen!

Heti seuraavana päivänä, joulukuun 8pvä, oli seuraavat kisat ja kolme starttia. Kolmannella radalla tehtiin nolla, sijoituttiin 2. ja saatiin siis kolmas LUVA ja sitä myöten serti! Apua, me ollaan muka kakkosissa, hui!  

Joka ikinen kerta ollaan saatu nolla päivän vikalta ja mun mielestä meille vaikeimmalta radalta, on tää hullua! :D

16.11 Nolla ja luva!
Toinen nolla, luva ja 1. sija! <3
Kolmas nolla, luva, 2.sija, agilityserti ja siirto kakkosiin!

Tästä on hyvä jatkaa, niin kauan kuin papan kunto vain vielä kestää!



Mittelspitzien erkkari Heinolassa 21.9.2013!

Huhuh mikä reissu! Rankka, mutta äärettömän mukava. Oltiin yö pe-la yö kaverin mökillä Korpilahdella, joten ei onneksi aamulla ollut mikään ihan hirveä matka Heinolaan.

Jami oli ihan äärettömän kalju, ei ikinä ole ollut noin karvaton! Jami sai kuitenkin ERI:n mihin olin erittäin tyytyväinen. Sijoitusta veteraaniluokassa ei sitten enää tullut, mikä ei todellakaan ole mikään ihme niin kaljuna.

Riemullakin meni ihan kivasti, pikkuherra sai ERIn, SA:n ja oli luokkansa 2. Riemun veli Raksu oli luokan 3 ja kolmas velipoika Juti oli 4! Hienot Jamin ja Saran pennut! <3 Riemu kävi esiintymässä myös kasvattajaluokassa, joka sijoittui hienosti kolmanneksi.

Riemu kehässä!
Jami paaputtelemassa - yllättäen!
Juti! (BC's Quite A Hero)

Riemulla oli riemuisaa!

Sen jälkeen oli vuorossa meidän osalta erkkarin hienoin osa, sain nimittäin järjestymään Jamille jälkeläisluokan ja Jamin jälkeläisluokka meni ja oli rotunsa paras! Kaikki Jamin pennut ihan karvaansa tiputtaneina ja isänsä aivan totaalikaljuna. Olin aivan pihalla, kun meidät valittiin ykkösiksi. Arvostelussa luki suomennettuna "Isä ja kauniit lapset" eikä mitään muuta. Muista arvosteluista en saanut mitään suomennosta, enkä niistä itse ymmärrä mitään, ranskaa kun taisivat olla. Erkkarin BIS-jälkeläis kisassa tultiin toisiksi. Niin hienosti meni, että taidan olla järkyttynyt hyvin pitkään. Olin jo superonnellinen siitä, että päästiin kehään Jamin jälkeläisluokan kanssa, joten tämä tulos oli totaalisesti yli odotusten.
Sulo (Pianata's Bit-O-Honey), Juti (BC's Quite A Hero), Raksu (BC's Quite A Fellow), Riemu (BC's Quite Unique) ja isänsä Jami (Thomdy Dom's Fizz It Up) <3
Kotona palkintojen kanssa. Harmi, kun ei saatu paikanpäällä parempia kuvia, missä kaikki pennutkin olisivat olleet.
<3
Isä ja poika <3

Ja vielä kaikki kolme veljestä! Juti, Raksu ja Riemu!

Palailemisiin!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Jami 10v!

Uskomatonta, mun elämäni koira, maailman paras ja rakkain karvapalleroni täytti 10 vuotta! Pakko kai se on viimeistään nyt uskoa, että ikää alkaa jo jonkun verran olemaan. Tuntuu uskomattomalta muistella, mitä kaikkea ollaan tässä matkan varrella yhdessä koettu ja tehty, kasvettu yhdessä ja yhteen, mikään ei ole meitä erottanut, eikä erota. Tiedän, ettei yksikään koira, voi koskaan olla mun mukana niin monessa ja opettaa mulle niin paljon, kuin Jami on tehnyt.

Tasan 10v <3
Jamin kanssa olen saanut kunnolla aloittaa koiraharrastukset ja en parempaa kaveria olisi niihin hommiin voinut toivoa, on kokeiltu niin agilityt, tokot, koiratanssit, kuin myös haku, näyttelyt ja jälki yms. Jami tuli (tietenkin!) mukaan, kun lähdin ylä-asteen jälkeen opiskelemaan maaseutuyrittäjäksi ja eläintenhoitajaksi, asui kanssani solussa, kävi kanssani tunneilla, oli mukana, kun tapasin kunnollisen ensirakkauteni, on kulkenut mukanani töissä ja esiintynyt lehtimainoksissa, erilaisissa näytöksissä, käynyt viihdyttämässä vanhuksia vanhustenkodissa ja lapsia päiväkodissa, reissannut kanssani pitkin Suomea ties ja millä kulkuvälilneillä, muuttanut kanssani kaikki ne monet kerrat ja yksinkertaisesti, aina ollut mun tukena ja naurattanut mua! Aina, kun itsellä on paha olla, Jami on tehnyt olon paremmaksi. Myös Jamin tapa mennä nukkumaan kaappeihin, naurattaa mua joka ikinen kerta, se vaan on niin huvittavan näköinen, kun on tehnyt pesän mun vaatteiden (ja monesti myös muiden vaatteiden) sekaan!

Simply the best! <3 Tässäkin tasan 10 vuotias!
Myös tämä paaputus (monelle vilkutus) saa mut hyvälle tuulelle lähes joka kerta! Tämä paaputus on ikuistettu joskus syyskuussa.

Jamista olis kivoja juttuja kerrottavana mm. erkkarista, mutta teen siitä ihan erikseen oman postauksen!

Hieman kuulumisia!


Onpas taas venähtänyt tämä tänne kirjoittaminen. Ei ole ollut jotenkin inspiraatiota, kun oletin, että saisi pentujuttuja ruveta kirjoittelemaan, muttei se nyt ihan mennytkään niin. Ei siis ollut Makia tiineenä, vaikka vahvasti siltä vaikuttikin.. Röntgenissä käytiin ja elläkin sanoi "katotaan montako tulee" ja kappas, eipä sielä ketään näkynyt! Makia oli siis vain hyvin paksusti valeraskaana.  No, tälläistä sattuu, eikä tästä lannistuta, vaan Makia astutetaan seuraavaan juoksuun uudemman kerran! Suurin harmitus oli ilmoittaa pentua kyselleille, ettei pentuja ole nyt ainakaan hetkeen tulossa, mutta osa jäi odottelemaan, koska haluavat ehdottomasti pennun juuri tästä yhdistelmästä.

Jos joku on kiinnostunut Makian ja Pablon tulevista pennuista, muhun saa olla yhteyksissä. Varauslistalle nimittäin mahtuu taas muutama nimi, kun muutama varaaja ei kyennyt pentua odottelemaan ensi kesään asti. Olettaisin Makian  nimittäin tekevän aika hyvän kokoisen pentueen, sitten kun se tiine on, ainakin jos sukuunsa tulee!

Koko lössi Sikakankaalla lenkkeilemässä!
Muuten meille kuuluu ihan hyvää! Koirat on kaikki voineet hyvin, ollaan käyty mittelien kanssa erkkarissa, Moksissa mökkeilemässä, mätsäreissä, treenattu agilityä, tokoa ja vetojuttuja. Kaikkiin lajeihin ovat osallistuneet kaikki koirat, paitsi Jami ei ole vetojuttuja tehnyt, pyörän vierellä vain juossut. Riemukin on siis aloittanut vetohommat, ei vieläkään mitään huiseja matkoja mutta kuitenkin. Ihana pieni vetokoiran alku! Jamin kanssa odotellaan seuraavia aksakisoja ja likkojen kanssa toivon pääseväni rekikoirakokeeseen tämän kauden aikana, toivottavasti suunnitelmat toteutuvat.
2v 9kk <3 Harjaamaton ja likainen, mutta ei se oo niin justiinsa!


Aikuinen Makia... Mihin mun teinilassie hävisi?


Iloista syksynjatkoa kaikille!

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Espoon reissu, mielenkiintoisella Tampereen pysähdyksellä höystettynä!

Sellainen reissu.. 30.-31.7 kävimme tekemässä mukavan reissun Espooseen. Reissun tarkoituksena oli astuttaa Makia ja siinä onnistuttiin! Kaikki muu ei sitten mennytkään ihan niin nappiin.. Onneksi ystäväni Kalmari oli mukana reissussa, yksin ei olisi hommasta tullut yhtään mitään.

Kaikki alkoi sillä, että unohdin hienosti kokonaan sen, että Makia on tosiaan juoksussa ja mulla olis reissussa kaksi urosta mukana, kun en tajunnu niille edes etsiä hoitajaa. Pojat tietysti olivat vähän sekaisin koko reissun..

Matkan alkaessa tiistaina aamupäivällä seikkailtiin ensin ristiin ja rastiin, kun ties ja mitkä tavarat olivat hukassa ja eväitäkin piti hakea vähän sieltä ja täältä. Matkan viimein alkaessa oli oikein mukavaa, eväät olivat hyviä ja pääsimme suht ajoissa Espoon Oittaalle vaan muutaman harhaan ajon jälkeen.

Iloisena Oittaalla!


Mökki perillä oli ihan ok, perinteinen leirintämökki, mutta vessoista ei ollut toiminnassa kuin yksi ja se oli tietysti se, joka oli kauimmaisena. No, ei pienestä saa lannistua. Kalmari jäi Taikan, Jamin ja Riemun kanssa mökkiin, kun itse lähdin etsimään Saria ja Pabloa. Ihanaa, komeaa ja niin hyväluonteista Pabloa, jonka toivoin Makian hyväksyvän.

Jännittyneenä ajelin kohti määränpäätä ja osasin jopa perille (tokikin navigaattorin avulla, mutta silti!) ja Makia ja Pablo rakastuivat toisiinsa välittömästi. Astutus meni aikalailla nappiin ja muutaman tunnin kuluttua lähdin etsimään itselleni ja Kalmarille iltapalaa ja voi jee - ajelin sitten pitkin Espoota pari tuntia etsien kauppaa tai ABC:tä joka olisi auki! Navigaattori pikkusen sekoili, kun joka paikka oli täynnä tietöitä ja tuli ajeltua yksisuuntaistakin väärään suntaan, mutta tulipa Espoo hieman tutummaksi. Löysin viimein vahingossa (navi huusi että aja vielä kuusi kilometriä suoraan, kun olin jo kohdalla) jonkun ABC:n joka oli auki ja sen jälkeen löysin jopa takaisin Oittaalle. Katseltiin Kalmarin kanssa Itse ilkimystä koneelta ja olimme tyytyväisiä, kun olimme saaneet iltapalaakin, vaikka sen hankkiminen koville ottikin.

Pariskunta <3
Aamulla lähdin Oittaalta Sarin luokse astuttelemaan Makiaa uudemman kerran ja hommat hoitui taas hienosti. Makia ajeli ekan kerran hissillä ja eipä neiti siitä piitannut mitään, ei kerrassaan yhtään mitään, tyypillinen ihana Makia! Onnistuneen astutuksen jälkeen lähdin Oittaalle mökkiä siivoilemaan ja sitten Kalmarin kanssa pakkasimme auton ja lähdimme kotia kohti.

Kaikki sujui oikein hyvin Tampereelle asti, jolloin keksimme että hei, meidän pitää saada Mc Donaldsista happy mealit, koska niissä on nyt leluina minioneja Itse ilkimys leffasta. Aikuismaista vai mitä? Pääsimme mäkkiin ja saimme ateriamme syödyksi, kun rupesin miettimään, että kuumuukohan mersun vaihdelaatikko taas jotenkin, niinkuin silloin, kun Satun kanssa haimme Riemua viime syksynä Lappeenrannasta. Silloin ei kukaan katsonut, että miksi mersun vaihteet lakkasivat muutamaksi tunniksi toimimisen ja nyt alkoi tuntua vaihteet taas oudoilta. Jatkoimme kuitenkin matkaa, mutta Särkänniemen kohdalla, juuri kun Kalmarin kanssa puhuimme siitä, kuinkakohan mukavaa olisi kouluttaa työkseen delfinaarion delfiinejä, kun mersu teki tenän ja jäi sopivasti siihen vissiinkin Särkännimeä toiseksi lähimpänä olevaan valoristeykseen. Mersu päätti, että ei muutakuin kokeilemaan sitä delffiininen kouluttamista nyt heti!

Siinä sitten hetken istuskelimme ja mietimme kuumeisesti, että mitäs nyt sitten.. Puhelimista olivat molemmilla akut lopussa (vaikka mullakin on niitä kaksi) ja ei paljon auttanut sekään, kun tajusimme, että kannettavan kauttahan saamme ladattua puhelimia, kun kannettavan akku oli ihan lopussa, kun sitä ei ladattu illalla kun katselimme sitä leffaa. Kummallakaan ei tietenkään ollut mukana sopivaa autolaturia - mitäpä sellaisella nyt tekisi?

Lopulta Mankku (kihlattuni) lähti sitten ajelemaan kohti Tamperetta ja me siiryimme istuskelemaan Särkänniemen vieressä olevan pienen huoltoaseman pihalle. Kävimme vuoronperään latailemassa puhelimiamme ja vessassa. Viitisen tuntia odoteltuamme Mankku saapui paikalle ja hinasi mersun ja meidät seuraavalle huoltoasemalle, jossa odottelimme reilun tunnin verran lisää, kunnes isäni saapui paikalle trailerin kanssa.

Heti, kun rupesin kehumaan mersua, että ei ole sen vika, että vaihteet takkuaa, kun kukaan ei ole vuoteen katsonut (vaikka se oli takkuillut), että onko vaihdelaatikossa edes öljyä juuri mitään, niin vaihteet alkoivat toimia! Mersuilla on tunteet, se on taas todistettu! Mersun sai sitten kätevästi ajettua trailerin kyytiin ja eikuin menoksi! Matka jatkui rattoisasti Seinäjoelle ja Mankku jatkoi siitä vielä suoraan töihin, ei siis ollut ihan niin helppo astutusreissu Mankullekkaan, mitä oli oletettu.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, Makia on nyt astutettu ja toivon mukaan saadaan ihania pentuja ihanasta yhdistelmästä!

Lisätietoja yhdistelmästä löydät täältä Makian ja Pablon pennut!
Yhdistelmä koiranetissä!

Jos jollain heräsi ihan mitä vain kysymyksiä yhdistelmästä,  niin niitä saa esittää vaikka tuohon kommenttiboxiin!

Makiahan on nyt jo kuudennella viikolla tiineenä (ainakin mitä luultavimmin on tiine), on vähän venynyt tämän postauksen kirjoittaminen, kun on ollut niin paljon kiireitä. Yritän kirjoitella Makian tiineyden kulusta mahdollisimman pian lisää.

Hyvää syksyn alkua kaikille!









keskiviikko 7. elokuuta 2013

Isonkyrön ryhmänäyttely 3.8.2013

Jestas kun olikin kiva reissu! Aamusta alkaen kaikki oli aikalailla kohdallaan. Sää oli mahtava, paikalle kerittiin ajoissa ilman mitään ongelmia ja kehän laidalla oli mukavaa porukkaa. Kehää odotellessa sai nauttia auringosta, hyvästä seurasta ja seurata muiden hetkiä kehässä.

Meidän vuoromme koitti viimein ja Riemu pääsikin heti edustamaan muun värisiä mittelspitzejä heti ensimmäisenä. Esiintyminen meni hyvin, ei loistavasti, mutta hyvin. Riemua on vaikea saada motivoitumaan kehässä seisomaan hyvin, koska sitä ei pätkääkään kiinnosta mitkään herkut ja lelutkin huonosti ja niiden käyttäminen kehässä onkin jo vähän vaikeaa. Liikkuminen taas sujuu todella hienosti, mikä on tietysti erittäin mukava asia. Tuomari piti Riemusta ja Riemu sai ERI:n ja SA:n sekä voitti luokkansa.

Hetki tämän jälkeen olikin jo Jamin vuoro, ja Jami esiintyi hienosti, vaikka olikin jo vähän kuumuus vienyt verojaan. Tuomarin piti myös Jamista antaen Jamille ERI:n ja SA:n. Jami myös voitti luokkansa.

Molemmat pojat pääsivät paras uros kehään ja sielä Jamin esitti kaverini Mari ja se meni oikein hyvin, Jami nimittäin sijoittui PU2, Riemun ollessa PU1! Roppi kehässä Riemu seisoi kohtalaisesti, mutta liikkui erinomaisesti ja pikkuherra valittiinkin ROP:iksi. Jamista tuli myös ROP-vet, joten sekin pääsi jatkamaan isoon kehään.

Isoa kehää odoteltiin muutama  tunti ja molempien kanssa käytiin niissä pyörähtämässä, tuloksia ei niistä arvatenkaan tullut, mutta mukavaa oli! 

"Poseeraus ei juuri nyt kiinosta, naapurit grillaa!"
 VET ERI1 SA PU2 ROP-vet!  Tuomarina Susanne Wendell ja arvostelu meni näin "Erinomainen tyyppi, ikäisekseen reipas ja näyttävä uros, oikeanmuotoinen pää, hyvät korvat ja silmät, hampaat vielä tallella (10 vuotias), komea ylälinja ja häntä, riittävät kulmaukset, upea karvapeite, ikä ei paina vielä liikkeissä."
Päviän yli yks vee Riemu <3

JUN ERI1 SA PU1 Sert ROP!  Tuomarina Susanne Wendell ja arvostelu meni näin "Erinomainen tyyppi- ja mittasuhteet, erinomaisesti kehittynyt nuori uros, oikeanmuotoinen pää, hyvät korvat ja silmät, oikea purenta. Kaunis siluetti, hyvin kehittynyt runko, erittäin hyvin kulmautunut edestä/takaa. Oikeanlaatuinen upea karvapeite, todella näytävä koira, liikkuu hyvin."
Poika ja isä!

Seuraavaa näyttelyä odotellessa, joka taitaakin olla mitsujen erkkari!



perjantai 2. elokuuta 2013

Riemu 1v!


Riemupetteri jo yhden vuoden, uskomatonta! Tuntuu kuin siitä olisi ihan pieni hetki vasta, kun tuon ihanan pienen palleron sain kotiin, niin se aika vain juoksee. Paljon on jo pienen mittelin alun kanssa keretty kokea, ollaan aloitettu agility ja tokoilu, käyty mätsäreissä ja kolmessa virallisessa näyttelyssä loistavin tuloksin, tutustuttu ja kiinnytty toisiimme. En osaisi enää kuvitella elämääni ilman tätä ihanaa pientä riiviötä joka on aina pusuttelemassa, kun vaan muilta kiireiltään kerkeää!

Ja ainiin, onhan tälle pikkumiehelle hommattu jo vetovaljaatkin, ja niitä on testattukin pari kertaa sen noin sata metriä. Kyllä vaan on pikkumiehellä haluja leikkiä huskyä, saapi nähä kuinka innoissaan on jatkossa!

Huomenna olis lähtö Isonkyrön ryhmänäyttelyyn, kivaa! Mitään sen suurempia odotuksia ja toiveita ei ole, Riemulla on jo kaksi sertiä, niin eipä se hirveästi seuraavaa tarvitse ennenkuin sitten vuoden päästä kun on kaksi vuotias. Harjailin tänään poikia ja Riemusta lähti karvaa aivan hirveästi, vaikka kolme kertaa tuollaisien kasan olen jo siitä vetänyt alas. Onneksi tuota karvaa jäikin vielä kuitenkin jonkun verran, ettei aivan bikineissä tarvitse kehään mennä. Jami on jossain 3/4 turkissa, mutta ei onneksi tiputa sitä.


Ja hetkinen... Ihankuin en muuta tekisikään, kuin kävisi näyttelyissä, ainakin jos täät blogia katsoo! Ollaan me kyllä muutakin tehty, toissapäivänä esimerkiksi kotiuduttiin Espoon reissulta, mutta siitä lisää tietoa piakkoin!
Hurjan iso Riemu jo! <3
Palailemisiin, mä lähden nyt valmistautumaan huomiseen näyttelypäivään!